Mentiin vasta silloin viime lauantaina Locarnoon. Kaupungissa ei (mun mielestä) ollut mitää erikoista, mut onneksi nähtiin melkein heti junasta noustuamme paikka, josta pääsi junalla, sekä koppi- ja hiihtohissillä aina 1670 metrin korkeuteen asti! No ei muuta kuin ensimmäiseksi sinne! :)

Ensin tosiaan mentiin sellaisella vinolla junalla aika jyrkästi ylöspäin. Se matka ei ollut pitkä. Sen jälkeen oli vuorossa ns. kondolihissi! Siihen mahtui yli parikymmentä ihmistä seisomaan ja se meni vaijereiden varassa ylös vuorelle. Jos tuosta kuvasta nyt mitään selvää saa, niin juna meni ensin Orselinaan (395 m merenpinnan yläpuolella), siitä mentiin huojuvalla kondolihissillä Cardadalle (1340 m merenpinnan yläpuolella) ja siitä sellasella ihan hirvittävällä vielä enemmän huojuvalla hiihtohissin näköisellä, ei mitenkään turvallisen oloisella, hökötyksellä Cimettalle (1670 m merenpinnan yläpuolella). Selvittiin kuitenkin hengissä ja näkymät oli sanoinkuvaamattomat!! :)

Siellä niitä hiihtohissin tapaisia menee. Ei ollu kuin joku pieni kaide edessä, ettei tiputtu.

Huipulta näki älyttömän pitkälle ja Locarno sekä Ascona näyttivät aivan pienen pieniltä! Koko matka ylös-alas maksoi vain vähän reilu 30frangia opiskelijalta! Ei mitään kallista lystiä kokemukseen nähden! Ylhäällä tosin käytiin kyllä vähän miettimään, että onkohan kuinka pitkä matka kävellä alas, nimittäin hissit oli aika hurja kokemus! Siis olivat joo varmaan ihan turvallisia ja näyttivätkin kyllä ihan siisteiltä ja huolitelluilta, mutta kun nousee suhtkoht jyrkästi ylöspäin keinuen vaijereiden varassa ja alla on pelkkää tyhjää niin käy väistämättä vähän jänskättää. Soitin huipulta äipälle (linja muuten pätki, vaikka olin yli 1,5km lähempänä satelliitteja kuin normaalisti! :D) ja kysyin apua. Se sanoi että rohkeasti vaan hissiin, että pakkohan teidän on tulla sieltä joskus alas. Kehoitti vielä ottamaan konjakkiryypynkin jos ihan kauheesti jännittää. :D No, rohkaistiin sitten itsemme ja tultiin hisseillä alas. Ei sieltä olis kyl jaksanu kävellä erkkikää alas! Mut vielä pari kuvaa huipulta!

Siellä se Locarno (joen vasen puoli) ja Ascona (arvatenkin oikea puoli) häämöttää!

Siellä niitä hiihtohissihökkeleitä menee. :D

Aika epätodellisen näköistä, eikö? :)

Päästyämme takaisin "matalalle", kierreltiin vähän aikaa kauppoja ja käytiin syömässä pizzat. Locarno on italiankielistä aluetta Sveitsissä, niin oli pakko sitte olla vähän italialaisia. ;) Syötiin myös italialaiset jäätelöt. Oli aika makeeta, mutta ihanaa! Päivä oli tosi lämmin ja tarkeni auringonlaskuun asti ihan hihattomassa paidassa. Vähän ennen ilta kahdeksaa lähdettiin sitten junalla kotia kohti. :) Locarnosta jäi mieleen oikeestaan vain tuo vuorikokemus, palmut ja jäätelö.

Tiistaina mulla oli treffit suomalaisen tytön kanssa, joka asuu täällä. Uskomatonta mutta totta, mut tuntui että meillä klikkas samantien yhteen! :) Todettiin kyllä jossain vaiheessa, että ehkä asiaan vaikutti paljon olosuhteetkin, mutta mun mielestä kyllä kemiatkin kohtas ihan hyvin. Seuraavaa tapaamista odotellessa. ;)

Viime viikolla ei sitten oikein tapahtunutkaan mitään muuta. Porukkaa oli kipeenä ja muutenkin vähän matalaliitoa vissiin kaikilla tuo viikko. Jospa alkavasta viikosta tulis sitten parempi. Ja tottakai siitä tulee, koska mun ystävä tulee miehensä kanssa tänne!!!! :)

Varasin niille tästä asuntolatalosta huoneen. Todennäköisesti heidänkin huoneen varusteluun kuuluu yhden hengen sänky (ei oo hotelli :D) ja pesuallas ja joutuvat jakaa keittiön muiden kerroksen asukkaiden kanssa... Mutta hinta on vain 35 frangia per yö, eli noin 20 €. ...ja ne on täällä vain tiistaista perjantaihin. Eli eivätköhän selviä! :) Suunnitelmissa on viedä heidät keskiviikkona Baseliin shoppailemaan ja illalla sitten käymään siellä Bar Rougessa. :) Kauheesti en oo sen lisäksi viitsiny suunnitella mitää, ku täytyy ottaa huomioon niiden lyhyt täälläoloaika, ja se, että ehkä ne haluu tehdä keskenäänkin jotain.

Tyrkytin itteni lentokentälle niitä vastaan, että pääsen vähän pätemään. ;) MK:n sisko tulee tänne samalla lennolla tiistaista lauantaihin, eli siksikin mennään sitte ihan yhdessä MK:n kanssa kentälle. Mut joo, enää kaksi yötä! :) Tervetuloa rakkaat ystäväni! <3

Nii joo, lennoista puheenollen, älkää kertoko kenellekkään, mut tulen Suomeen 11.-19.11. ;) Äipällä on synttärit, niin pitää tulla juhlimaan. :) Ja tänään huomasin, ettei mulla oo hajuakaan mikä mun puhelimen soittoääni on! On niin outoa, kun se ei koskaan soi. :) ...ja sit mä joudun harvase viikko lataa puheaikaa ku ite soittelen kotiin. :)

Oon myös huomannu itsessäni jotain sellaista, mitä en olis kuuna päivänä uskonu tuntevani... KOTI-IKÄVÄÄ! :o (Oonkohan mä jo joskus aikaisemminkin avautunu aiheesta...?) Ehkä se on se, kun "kaveripiiri" on täällä aika rajallinen ja aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä näkee samat ihmiset. Ihmisissä ei ole mitään vikaa, en tarkota sitä, mut täällä ei oikein koskaan oo yksin. Viime aikoina onkin ollut taipumusta vaan kököttää ovi kiinni täällä omassa huoneessa ja jutella Suomeen mesen välityksellä. Eiköhän tämä tästä helpota, kun pääsee välillä vähän käväsemään kotiin. :) ...jos tää sitten taas tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. :)