Elikkäs vihdoinkin tää on totta! Mä olen täällä!

Aamulla oli puoli kuudelta herätys. No mähän olin haukkana hereillä jo vähän yli viisi! Viikonloppuiset hyttysenpuremat herätti (ja jännityksellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. ;)). Seitsemän aikaan päästiin ajelemaan Helsinki-Vantaata kohti. Matkan varrelta äippä kyytiin ja ei muuta kuin menoksi.

Oltiin hyvissä ajoin lentokentällä, ja siellähän matkakumppanini odottelikin jo Aarauhun vuodeksi vaihtoon menevän tytön kanssa. Mentiin samantien lähtöselvitykseen, vaikkei nyt varsinaisesti kiire portille ollutkaan. Haluttiin vaan mennä nauttimaan kaikessa rauhassa siideristä ja oluesta. ;) Matkalaukku painoi 23,1 kg, mutta virkailija sanoi, että TÄMÄN KERRAN saa mennä ylipainoa koneeseen, mutta yleensä käytäntö on se, että yli 23 kilon ei katsota grammaakaan läpi sormien. Turvatarkastuksessa piti läppäri ottaa pois laukusta, ja mähän sitä aloin siinä ylpeänä esitellä. Sehän piti siis ottaa pois vain läpivalaisun ajaksi, mutta eihän sitä ollut mulle kukaan kertonu. :D No, päästiinhän sitä sitten lähtöselvityksestä läpi. :)

Terminaalin puolelta (tai siis siellä puolella mistä mennään sinne porteille) löytyi sitten pari muuta samaan paikkaan menossa olevaa likkaa. Tai siis tiesinhän mä niistä jo etukäteen kun meidän Sveitsin tutori juorusi, mutta siis tavattiin siellä terminaalissa. Oli aikamoista sattumankauppaa, että meitä lensi neljä tyttöä samalla lennolla samaan paikkaan samoissa aikeissa. :) (...niin ja tietty lisäksi tämä Aarauhun menevä.)

Lento oli etten nyt sanoisi jopa hieman outo... Lähtöajaksi kapteeni sanoi sanatarkasti "neljäkymmentä viisi minuuttia tätä tuntia". Ööh, siis mitä? :D Tarkoitti siis varttia vaille yhtätoista... No, me pistettiin tuo alkujännityksen piikkiin, mutta kun perämies ja lentoemokin puhui yhtä outoja juttuja, emme ihmetelleet lainkaan, että juuri SAS:lla on ollut vähän ongelmia koneiden kanssa... Lentoemojen turvallisuusdemossakin niillä oli naamat ihan nurinpäin... Taisi olla viimeinen lento ennen lomia..? :D SAS:n lennoilla ei tarjota lainkaan ruokaa muulle kuin business-luokalle, eli me sitten jouduttiin ostamaan sikahintaista evästä (joo, siis oli aivan pakko! :D) jotta jaksettiin koko kolmituntinen lento. Sattuneesta syystä emme lentäneet business-luokassa...

Zürichin yläpuolella kaartelimme aika kauan. Luultiin jo, että kapteeni on hävittänyt kentän, ja että ne arpoo siellä perämiehen kanssa. "Onkohan tuo alue meidän kenttä...?" "...Ei taida olla, kaarrellaan nyt vielä vähän ja etsitään." "Lennonjohto, huutakaa hep heti kun näette sinivalkoisen koneen jossain horisontissa, se ollaan me ja pitäis kentälle löytää!". Laskeutuminen ei oo tuon kapteenin vahvin laji (niinku mun ei ole auton peruuttaminen parkkiruutuun), mutta selvittiin hengissä maahan. 

Kentällä odotti vielä yksi tyttö lisää seurueeseemme, joka oli tullut aiemmalla koneella tänään.

Ostin elämäni ensimmäistä kertaa junaliput ulkomailla! Olin jo katsellut aamulla vähän mahdollisia junia, joilla päästäisiin Olteniin (ja samalla tämä yksi tyttö pääsisi Aarauhun) ja niin me sitten selvittiin perille! :)

Ja sit tuli meidän tutori vastaan ja sit mentiin asuntolaan ja sit käytiin kaupungilla... Tossa nyt tiivistettynä, kun en jaksa joka askelta selittää. :D Sen verran kuitenkin, että erottuamme tämän matkakumppanini (pitää keksiä sille joku lempinimi mitä käyttää tässä blogissa) kanssa muusta seurueesta käytiin hakemassa kaupasta vähän pikkupurtavaa ja mentiin erään kirkon vierelle istuskelemaan. Risteyksessä seisoi liikenteenohaaja, ja me oikeesti kulutettiin varmaan puoli tuntia siinä seuraillessa sen puuhia. :) Kukaan ei törmännyt kehenkään! :)

Kyllä sillä ukolla oli hyvin homma hanskassa. :)

Ei tässä oikeestaan hirveesti ole vielä kehittynyt mitään sen kummempia kulttuurishokkeja, paitsi että kaupassa oli kaikista suomalaisista olutmerkeistä myynnissä ainoastaan LAPIN KULTAA!!!??? :D Nii joo ja se, että puoli kahdeksalta oli valoisaa ja kahdeksalta pilkko pimeää! :o

Mun huone on ehkä jotain 15m2 ja tämä on asuntolan 8. kerroksessa. Katolta näkee hyvin koko kaupungin ja ympärillä on sellasii "pikkuisia" vuoria. Huone on oikeastaan aikas hieno/siisti. Sänky, koulupöytä, tuoli, pieni nojatuoli, lipasto, pieni pöytä, allas ja pienen pieni vaatehuone/-komero ja äärettömän paljon mun tavaraa levitettynä pitkin lattiaa. Olen ihan tyytyväinen. Huoneeseen siis, en rojun määrään. :)

Näkymä katolta.

Nyt alan pikkuhiljaa olee aika väsynyt. Huomenna on taas pitkä päivä edessä täynnä suuria seikkailuita! Tässä nyt kuitenkin tämän päivän akuuteimmat asiat. :)

Nuolen osoittamassa paikassa näkyy vähän meidän asuntolaa.

Mun huoneen ikkuna jää just tuonne näkyvän sivun vastakkaiselle puolelle.

(...ja minusta nuo "vuoret" näyttää livenä vähän vakuuttavammilta...)

 

[edit]: Jep jep, nuo kuvat näyttää nyt sit ihan säälittäviltä, ku niitä ei saa klikkaamalla isommaksi, mut ehkä mä opin senkin taidon vielä joskus. :) Lisäksi huomenna täytyy ostaa jostain kosteuspyyhkeitä, kun jaetaan tosiaan koko kerroksen kesken kaksi suihkua (joista toisen yhteydessä on amme) ja kolme vessaa... Saa vähän täällä huoneessa siistiydyttyä sitte itekseen.