Siivosin tänään vaatehuonetta ja heitin sieltä matkalaukkuun sellaisia tavaroita, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi sitten varsinaisella pakkaamishetkellä (en edes kehtaa luetella tähän, mitä kaikkea keksin ottaa mukaan... :D). No siinä sitten kesken pakkaamisen mun pienempi kissa hyppäsi sinne laukkuun ja katto minuu ihan sellasella ilmeellä, että "ota minutkin mukaan". Siinä vaiheessa kolahti silleen, et mulla tulee oikeesti noita karvapalloja sairas ikävä!! :'( Eihän kukaan kai lähtöselvityksessä huomaa, jos matkalaukussa peuhaa kaksi elävää karvapalloa...??? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kävin tänään myös tilaamassa apteekkiin punkkirokotteen. Ajattelin nyt ottaa sen varmuuden vuoksi, kun hyvin todennäköisesti tulee kuljeskeltua luonnossa enemmän tai vähemmän. Rokote otetaan kolmessa osassa; tänään, viikon päästä ja kolmen viikon päästä. … Se oli joku pikarokotejuttu, yleensä vissiin pidemmät noi rokotusvälit… Hinta on n.25 € / rokote…! Ja kolme rokotetta… Ei oo halpaa lystiä, mut mitäpä sitä ei terveytensä eteen tekisi. Mikä jännintä, laskekaapas tästä kolme viikkoa eteenpäin. ;) MEIKÄ ON SILLOIN JO HUSPOIS!! :D Mut onneksi pystyn sen kolmannen osan ottaa sitten siellä paikan päällä jossain terveyskeskuksessa tai vastaavassa. Niin se aika vaan rientää! 20 päivää lähtöön!!

Hyvin huomasi avomiehenikin ilmeestä, että lähtö lähenee… Se seurasi hiljakseen mun pakkaamista… (Samassa yhteydessä kokeiltiin tietty myös se, mahtuisiko sekin kissojen ohella laukkuun. :D) Sääliksi käy toista kun jää tänne yksin… Mut tää on mun elämä, ja en edes osaa edes kuvitella, kuinka paljon katuisin, jos en käyttäisi tätä tilaisuutta hyväkseni. (Oon varmaan aikaisemminkin sanonu samaa…?) Katuisin takuulla enemmän lähtemättäjättämistä (jälleen kerran uusia suomen kielen sanahirviöitä…), kuin nyt tätä, että lähden, vaikka ”perhe” jää tänne.   

Äipälläkin on nyt netti. Se alkaa hallita jo ihan kohtuullisesti sähköpostin ja mesen käytön. Toki vielä joskus sattuu pieniä lipsahduksia (joita voi kyllä tässä yhteydessä sanoa myös aivopieruiksi), mut olosuhteisiin nähden oon kyl äipästä ylpeä! Toivottavasti netin myötä ei tarvitse nyt sitten niin paljon tekstailla tai soitella. Eihän toi mesekään toki puhetta korvaa, mut mä soittelen muutenkin aikas vähän. Tekstareita vain näpyttelen. :D

Huomenna mulla on taas vapaapäivä. Silloin käyn vähän lisää noita mun rojuja läpi, jos löytyisi lisää turhaa pakattavaa ja käyn hakemassa ne rokotteet apteekista. Jospa huomenna paremmalla ajalla saisin sitten enemmän kirjoitettua.

Hyvää päivänjatkoa! (Enkä ees osaa sanoa tota saksaksi… Guten wiedertag! :D)