Mun päähän on nyt tullu tällänen kauhee ajatus: Mitä jos en pääsekkään vaihtoon! :o Mitä mä sitten teen? Oon kaikille jo niin hehkuttanut lähtöä ja muutenkin alkanut pikkuhiljaa varautumaan asiaan, ni mitä jos sieltä ei kuulukkaan mitään? Ja mikä pahinta, mitä jos vain mun luokkakaveri pääsee?? Mä oon laskenu tän vaihtoasian varaan mun koko tulevaisuuden tällä hetkellä. Mä en kestäis, jos matto vedettäis jalkojen alta, ja mun arki jatkuis samassa koulussa, samassa työpaikassa, samassa kaupungissa...! En muista olleeni koskaan näin paljon maisemanvaihdon tarpeessa!

Tänään just yhdelle kaverille selitin, että se on niiiiin mahdollista, että mä en enää halua tulla kotiin. Tottakai mieli voi muuttua, ku konkreettisesti on niin kauan poissa Suomesta. Sitä saattaa jopa alkaa arvostamaan sitä, mitä tällä hetkellä on. Jotenkin kuitenkin mä olisin tällä hetkellä niin valmis aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä kaiken. Kaverini ihmetteli tätä hinkua... En vaan oo tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni, ja tavallaan ehkä pelkään, että jos palaan Suomeen, kaikki jatkuu samalla lailla. ...vaikka itestänihän kaikki on loppupeleissä kiinni!

Hakuaika päättyi maanantaina. Kuinka kauan mun tarvii oikein vielä odottaa!!!! :(