Päivälleen kolme viikkoa ollut täällä nyt, ja tuntuu kyllä paljon pidemmältä kun ajattelee kuinka paljon kaikkee on ehtiny jo tekee! On käyty Luzernessa, Baselissa, Aaraussa, Solothurnissa, Lenzburgissa... Ei tässä ees meinaa muistaa kaikkea!

Ja kyllä, vaikken uskonut, että mulle ikinä tulis mitää koti-ikävää, tässä lista asioista joita ikävöin:

1. Lävikkö, juustohöylä, purkinavaaja
2. Suihkua, josta ei tule jääkylmää vettä, jos joku avaa hanan muualla
3. Vessaa, josta ei kuulu äänet ulos!
4. Täyspitkää peittoa (meidän peitot loppuu ihan kesken! ..ja mä oon alle 160cm!)
5. Sitä, ettei kaikkea tarvitse kääntää englanniksi
6. Jääkaappia, johon mahtuu tavaroita pystyyn
7. Pakastinta
8. Kaupan tädin kanssa voi jutella niitä näitä
9. Kaupassa tietää, mitä jokin asia sisältää
10. KANAA!! KANAA!! KANAA!!
11. Televisio-ohjelmia
12. Fazerin sinistä (en tykkää paikallisesta suklaasta..! :o)
13. Miestä, kissoja, äitiä, kavereita
14. Autolla ajamista!
15. Suomenkielistä opetusta (mitään muuta en sitten koulusta kaipaakkaan! :D)

Joo, mä oon ihan onnellinen täällä, uskotteko te minua vielä? ;)

Tänään käytiin Lindtin suklaatehtaalla kun se on tuossa ihan lähellä. Ostin 99% kaakaosta tehtyä suklaata ja voi helvata että oli pahaa! :D Annoin sen espanjalaiselle vaihtarille, kun sen äiti kuulemma tykkää siitä. Siis mä en osanu ees kuvitella kuinka pahaa se on. Tiedättehän te sen kaakaon, jota käytetään leivontaan. Toi maistu kuin sille, mut sata kertaa vielä pahempaa!

Lauantaina olis tutoreiden järjestämä matka Seewisiin, länsi-Sveitsiin. Siellä on joku tapahtuma, joka on hyvin traditionaalinen. Ohjelmassa on mm. lehmien tuonti vuorilta laaksoihin. SINNE! :) ...koitan muistaa raportoida siitä myöhemmin.

Ja oltiin tosiaan matkakumppanini kanssa tossa 19.-20.9.2008 Luzernessa yön yli kestävällä reissulla, ohessa matkaraportti siitä. :)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Luzern sijaitsee asuinpaikastamme, Oltenista, noin 50km kaakkoon. Hyppäsimme junaan noin kahden aikaan iltapäivällä. Junamatka kesti reilut 40 minuuttia, ja maksoi Halb Tax – kortilla (=kortti, jolla saa matkustaa Sveitsin alueella -50 %, ja Saksassa sekä Itävallassa -25 %) CHF 9.80, eli noin 6 € suuntaansa.

 

Retkemme Luzernessa alkoi edullisen hotellin etsimisellä, sillä halusimme saada vaihtovaatteet ym. ylimääräiset kannettavat hotelliin, jotta niitä ei tarvitsisi raahata ympäri kaupunkia. Tarkoitus kun oli hieman shoppailla ja muutenkin tutustua kaupunkiin. Olimme katsoneet netistä jokusen edullisen vaihtoehdon, mutta kaikissa paikoissa yöpyminen oli huomattavasti arvokkaampaa verrattuna siihen, että olisi varattu etukäteen netistä.

 

Ikuisuudelta tuntuneen etsimisen jälkeen löysimme Tourist Hotel Luzernen Reuss -joen varrelta vanhasta kaupungista. Saimme huoneen kahdelle hengelle CHF 112 (~75 €) ilman suihkua ja vessaa. Meiltä ei kysytty mitään muita henkilötietoja, paitsi matkakumppaniltani nimi. Epävirallisena tietona vastaanottoheppu kysyi, mistä olemme kotoisin. Mutta ei siis muuta! No, ei muuta kuin hissillä kolmanteen kerrokseen tsekkaamaan huone. Hissi oli niin hirveä, että siltä seisomalta päätimme jatkossa käyttää hotellin rappusia, olihan kyse vain kolmannesta kerroksesta.

 

Käytävä...

 

Käytävään päästyämme katsoimme epäluuloisesti toisiamme, mihin me oikein ollaan jouduttu! Tuntui, kun olisi menty kolme vuosikymmentä taaksepäin ja lisäksi Venäjälle! Käytävän kokolattiamatto näytti, kuin sitä olisi käytetty käymälänä. Hurjia läikkiä nurkissa ja se näytti muutenkin hyvin nuhjuiselta. Päätimme kuitenkin rohkeasti kävellä käytävän päähän antamaan huoneellemme vielä mahdollisuuden.

 

Kattokaa nyt hei oikeesti!!! :D

 

Ovi oli huteran oloinen ja kahvasta puuttui sisäpuolelta kaikki ruuvit! Päätimme pitää varoiksi laukkuja sängyssämme vieressä ja tuolia oven edessä yön ajan. Huone oli muilta osin ihan siisti, neljän hengen huone. Ja tuli juokseva vesikin käsienpesualtaaseen! Päätimme vielä käydä katsomassa wc- ja pesutilat. Vessa sinänsä ihan jees (ei tosin ihan viimeisintä arkkitehtuuria) mutta suihku…! Täytyy myöntää, ettemme edes olisi osanneet varmaan käyttää sitä! Onneksi viivyimme vain yhden yön.

 

Miten toi pelaa?

 

Jätettyämme kamat huoneeseen (mitään arvokasta lukuun ottamatta) lähdimme seikkailemaan vanhaan kaupunkiin. Löysimme paljon ihania pikkuputiikkeja ja ostimme pari postikorttia matkamuistomyymälästä. Totta kai myös kaikki perinteiset liikkeet, kuten H&M, piti käydä katsomassa. Omia suosikkeja olivat suuri karkkikauppa, jossa myytiin jopa jäähilejuomaa (oli pakko ostaa iso mukillinen sitä!) sekä erilaisiin edullisiin koruihin / asusteisiin erikoistunut Claire's Accessories ja matkakumppanini suosikkeja ehdottomasti erilaiset kenkäkaupat!

 

Illan alkaessa hämärtää päätimme käydä syömässä jotain. Joen ranta näytti miellyttävältä ympäristöltä, ja niinpä katselimme siellä sijaitsevien ravintoloiden ateriahintoja. Matkakumppanini oli lähipäivinä Aaraussa käydessään ollut Mr. Pickwick – nimisessä brittipubissa, ja kehui sieltä saatavan myös erilaisia suolaisia välipaloja ja suurempiakin aterioita. Ja koska kyseinen pubi sattui sijaitsemaan myös rannassa, suuntasimme sinne!

 

Matkakumppanini päätti ottaa Giant Bugerin ja itse otin Farmers Chickenin. Mr. Pickwickissä ruoka tilataan baaritiskiltä, se maksetaan etukäteen, ja kuitista näet sitten oman "vuoronumerosi". Kun ateria on valmis, kokki kuuluttaa keittiöstä sen ja sen aterian olevan nyt valmis ja olevan noudettavissa keittiöstä. Siellä oli siis lähes alusta loppuun self service. Me istuimme aivan keittiön vieressä, niin kokki toi meille ruoat ihan pöytään saakka!

 

Mr. Pickwickistä jäi paljon hauskoja juttuja mieleen. Tai no lähinnä jäi huvituttamaan henkilökunnan kohellus. Milloin heillä jäi oluthana auki, milloin läikytettiin juomia. Mun käydessä tilaamassa jälkiruokajuomia, baarimikko totesi "Suomi, right?". Siinä oli kyllä suomitytön ilme näkemisen arvoinen! Ilmeisesti tarjoilija oli kuullut meidän puhuvan, ja tunnisti meidät siten suomalaisiksi. Ei me nyt omasta mielestämme olla ulkoisilta olemuksiltamme mitään suomalaisten stereotypioita.

 

Ruoan jälkeen lähdettiin vastahakoisesti valumaan hotellia päin. Me ei olla nähty missään niin paljon ja niin isoja hämähäkkejä kuin Sveitsissä! Seittejä on ihan joka paikassa, ja hämähäkit ovat vähintäänkin peukalonkynnen kokoisia. Ihan iljetti kulkea seinän viertä, kun näki melkein jokaisessa nurkassa läjän seittejä! …täytyy myöntää, että arvelutti kyllä vähän ötököidenkin takia palata hotellille. Onneksi siellä ei (ainakaan näkynyt) ollut mitään ötököitä. Hyvin tarkkaan kyllä syynättiin jokainen piste seinässä ja katossa.

 

Meidän huone

 

Yö meni loppujenlopuksi ihan rauhallisesti, mitä nyt käytävän äänet kuuluivat aika hyvin huoneeseen. Onneksi huoneemme oli aivan käytävän päässä, niin ei nyt aivan kaikki äänet sentään kuulunut sisään. Tuolikin oli säilynyt koko yön oven edessä omalla paikallaan. (Sveitsissä siis ovet aukeavat siis pääsääntöisesti huoneeseen sisäänpäin.)

 

Aamulla söimme aamupalan ja palautimme huoneen avaimen. Vastaanotossa miesvirkailijalla oli silmälappu…! Hotellikokemuksemme oli kuin jostain sarjakuvasta! Jos jostain vain pystyi puuttumaan ruuvi, se puuttui (ja tässä tapauksessa myös silmä)! Lähdimme jälleen kiertelemään kaupungille.

 

Joen rannassa "uuden" kaupungin puolella oli meneillään kirpputori. Tavalliset pulliaiset saivat myydä siellä omia tavaroitaan. Väkeä ja tavaraa oli kuin Viipurissa konsanaan! Emme viitsineet ostaa mitään, koska vaikka oltaisiin osattu kysyä jotain, emme olisi saaneet selvää vastauksesta joen kohinan (täällä muuten tuntuu olevan kaikissa joissa aika kova virtaus!) ja ihmisvilinän takia. Tavaraa oli laidasta laitaan, vaatteista kirurgisiin haavanlevittimiin! Yök!

 

Uudemmalta puolelta kävelimme Kapellbrückea (pituus yli <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />200 m) pitkin takaisin vanhan kaupungin puolelle. Sillalla on mielestämme erittäin mielenkiintoinen historia. Kapellbrücke on Euroopan vanhin puusilta ja se on rakennettu vuonna 1333 suojelemaan Luzernea kaupunkiin kohdistuvilta mahdollisilta hyökkäyksiltä. Sillan sisäpuolella on maalauksia 1600-luvulta Sveitsin ja Luzernen historiasta ja kaupungin kahden suojelupyhimyksen, Leodegarin ja Mauritiuksen, elämänkerroista. 85 sillan 110 maalauksesta tuhoutui tulipalossa vuonna 1993. Tulipalo sai ilmeisesti alkunsa savukkeesta, ja levisi sillan alla parkissa olleeseen veneeseen. Sen jälkeen sillan alle ei enää ole saanut parkkeerata veneitä. Sillassa on säilytetty vielä jokunen palanut parru muistuttamassa massiivisesta tulipalosta.

 

 

Sillan puolessa välissä on 43 m korkea vesitorni, Wasserturm. Aikojen saatossa vesitorni on toiminut vankilana, kidutuskammiona, vesitornina ja aarrekammiona. Nykyään sinne ei ole yleisölle pääsyä. Vanha silta ja vesitorni ovat Luzernen tunnusmerkkejä, ja samalla maan valokuvatuimpia monumentteja. Mekin otimme niistä useita kuvia, jotta saadaan pidettyä sillan mainetta yllä.

 

Menimme katsomaan Luzernen toista kuuluisaa nähtävyyttä, Kuolevaa leijonaa (Der sterbende Löwe von Luzern). Se on luonnonkiveen hakattu, 6 metriä korkea ja 10 m leveä, Berter Thorvaldsenin luoma luzernelaisten sveitsiläiskaartilaisten muistomerkki. Täytyy sanoa, että oli hyvinkin koskettava ja vaikuttava näky! Kartasta katsottuna tuntui, että se ei olisi ollut missään lähellä, mutta loppujenlopuksi sijaitsi hyvinkin lähellä ydinkeskustaa. Leijona ei halunnut kuvaansa mun blogiin. ;) (Toisin sanottuna en jaksanu käydä pienentää kuvaa.)

 

Leijonalta lähtiessämme päätimme alkaa valumaan pikkuhiljaa rautatieasemaa päin, koska illaksi oli vielä luvassa tutoreiden järjestämä raklette-ateria. Kaikessa ällöttävyydessään muuten todella herkullista! Lautasellinen sulatettua juustoa perunoiden, suolakurkun ja hillosipuleiden kera. Mutta vielä hetkeksi takaisin Luzerneen.

 

Kävimme pienessä matkamuistomyymälässä ostamassa pari postikorttia ja itsellemme luonnollisesti kaikkea Sveitsi-krääsää. Sinänsä ostoksissa ei ollut mitään erikoista, mutta meidän mielestämme oli hieman huvittavaa että me suomalaiset olemme Sveitsissä, sveitsiläisiä matkamuistoja myyvässä liikkeessä, myyjä on aasialaissyntyinen ja asioimme englanniksi. Että se siitä sveitsiläisyydestä.

 

Sen jälkeen menimme käymään suklaatehtaassa/tehtaanmyymälässä, jossa oli ihka-aito suklaalähde! Se oli kuin vesiputous, mutta veden tilalla oli suklaata. NAM! Menimme sinne oikeastaan mainoksen innoittamana (mainos lupasi ilmaista suklaata). Ostettiin pari levyä paikallista suklaata ja saatiin ilmaiseksi kaksi tulitikkuaskin kokoista suklaakonvehtia…!! No, parempi sekin kuin ei mitään.

 

Loppujen lopuksi pääsimme vihdoinkin (piti toki ensin vielä vähän räpsiä valokuvia) rautatieasemalle ja kotia kohti. Täytyy myöntää, että kyllä olivat likat väsyneitä! Koko edellinen päivä käveltiin ympäri kaupunkia, ja täytyy myöntää että yö tuli myös nukuttua aika koiranunta.

 

Kaiken kaikkiaan Luzern oli hyvin paljon molempien mieleen ja aiotaan mennä uudestaankin!